Syksyä kohti tarmoa täynnä!

Maanantai 19.9.2011 - Elsi

Työt täällä eduskunnassa käynnistyivät jälleen kauniin kesän jälkeen uudella innolla. Heti alkajaisiksi eduskunta poikkeuksellisesti sai pääministeri Jyrki Kataiselta tiedonannon koskien ajankohtaista taloustilannetta. Talouden tilanne on huolestuttava, on selvää että hallituksen ja eduskunnan ykkösasia on talouslaman torjuminen ja siihen valmistautuminen.

Vakavin ja akuutein talouden ongelmista on koko euroaluetta huojuttava Kreikan tilanne. Meidän linjamme jo ennen vaaleja oli se, että tukitoimilla on yritettävä saada esimerkiksi juuri Kreikka jaloilleen, mutta joku raja on oltava. Raja on tullut vastaan - Kreikka ei ole pystynyt täyttämään sille asetettuja velvoitteita taloutensa tasapainottamiseksi. Nyt Suomen on tässä tilanteessa keskitettävä kaikki voimat siihen, että selviämme tästä talouden kansainvälisestä kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin.

Pääministerin tiedonannon yhteydessä käytiin kiivas keskustelu muun muassa kunta-asioista. Vaikka leikkaukset ja kiristykset ovat vaikeassa taloustilanteessa väistämättömiä, niiden kohdentaminen kohdistuu mielestämme liikaa palveluihin, perheisiin ja tulee koskettamaan nimenomaan niitä, jotka eniten kunnallisia peruspalveluita tarvitsevat; lapsia, sairaita ja vanhuksia. Keskusta käyttääkin oppositiopuolueelle suotua järeintä asetta, kun teemme hallitukselle välikysymyksen kuntapalveluiden tulevaisuudesta.

Hallituksen keskittämisen linja on todella huolestuttava, eikä sen arvona tunnu olevan koko maan asuttuna pitäminen. Keskustalle koko maan palvelujen puolesta taisteleminen tulee olemaan keskeinen työsarka tällä kaudella. Maaseutumaisille alueille ja muualle kuin keskuksissa asuville hallituksen linja on moninkertainen murhe. Paitsi, että palvelut uhkaavat kadota keskittämisen ja kuntien valtionosuuksien leikkausten myötä, mm viljelijöiltä leikataan tukia suoraan 40 miljoonaa euroa, ja koko hallinnonalalta leikkauksia on luvassa 130 miljoonan edestä. Yritysverotusta kiristetään ja polttoaine- ja energiaverotus niin ikään nousevat. Hallitusohjelma puhuu kauniita sanoja lähiruuasta ja elinvoimaisesta maaseudusta, mutta budjetti kertoo karun todellisuuden.

Uunituore budjettiesitys kulkee nimellä "Työn, vastuun ja oikeudenmukaisuuden budjetti". Todellisuudessa se ei luo työpaikkoja, vaan joissakin tapauksissa jopa vähentää niitä esimerkiksi kiristämällä työnantajien verotusta. Budjetti pakoilee vastuuta taloustilanteen jämäkässä hoidossa lukkiutumalla helppoihin ratkaisuihin, eikä budjetti ole myöskään oikeudenmukaisuuden asialla kiristämällä esimerkiksi pienituloisiin eniten vaikuttavaa kulutusverotusta. Nyt on välttämätöntä katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja rakentaa vähintään kahden kauden mittainen kokonaisvaltainen talousohjelma, joka ottaa rohkeasti ohjat käsiinsä. Tähän hallituksella ei näytä olevan riittävää tahtoa tai kykyä.  

Arjen työtä

Oma työni eduskunnassa jatkuu hallintovaliokunnan varsinaisena jäsenenä ja sivistysvaliokunnan sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä. Hallintovaliokunta käsittelee valtionhallinnon organisointia ja valtion alue- ja paikallishallintoa. Valiokunnissa tehdään se varsinainen eduskuntatyö asiasisällöllisesti, ja juuri hallintovaliokunnassa käsitelläänkin esimerkiksi kunta- ja aluehallintoon liittyvät asiat. Hallintovaliokunta saa käsiteltäväkseen myös monia muita mielenkiintoisia asioita, kuten sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton kysymykset. Olen erittäin iloinen saadessani jatkaa tässä valiokunnassa, meille tärkeiden asioiden ytimessä.

Valiokuntien keskustalaiset jäsenet kokoontuvat viikoittain käsittelemään valiokunnan asioita ja puimaan mielipiteitään niistä etukäteen. Minut valittiin juuri keskustan hallintovaliokuntaryhmän valiokuntavastaavaksi täksi kaudeksi. Toimielimistä jatkan Poliisiasiain neuvottelukunnan jäsenenä, jonka lisäksi olen aloittanut Kelan neuvottelukunnan jäsenenä.

Eduskunnassa olen tiistaista perjantaihin, viikonloput ja maanantait on varattu Pohjois-Savossa työskentelyyn. Ensi töikseni lähden kuitenkin todella mielenkiintoiselle yli kolmen viikon mittaiselle Maanpuolustuskurssille. Kurssia suositellaan kaikkien kansanedustajien käytäväksi jossakin vaiheessa, ja minä osaltani suoritan kurssin nyt.

 

Huolta herättävä hallitusohjelma

Perjantai 1.7.2011 klo 10:52 - Elsi

Ajatuksia Kataisen hallituksen hallitusohjelmasta

Tällä viimeisellä viikolla ennen kesän istuntovapaata hallitus julkisti ohjelmansa, siitä keskusteltiin eduskunnassa parin päivän ajan ja lopulta äänestyksen kautta se hyväksyttiin. Erittäin kritisoitu ohjelma, siis nimenomaan myös eduskunnan ulkopuolelta kritisoitu, on herättänyt paljon tunteita ja aitoa huolta koko Suomen kehittämisen puolesta.

Karua kyytiä kuntakentälle, syrjäseutujen palveluille ja demokratialle

Hallitusohjelma on nimetty mahtipontisesti avoimeksi, oikeudenmukaiseksi ja rohkeaksi. Herää kysymys, missä näkyy oikeudenmukaisuus esim. lapsiperheiden, yrittäjien tai suomalaisen ruuan tuottajan osalta. Toivottavasti avoimuus on muuta kuin avoimen keskittävät linjaukset.

Suomalainen demokratia perustuu lähidemokratialle, jonka perusteet uusi hallitus haluaa murskata ylhäältä asetetuin määräyksin. Kunnat raivataan tarpeettomina tehokkuuden tieltä suurten palveluntuotantokeskusten tieltä, vaikka maamme 100 pienintä kuntaa kattavat vain kolmisen prosenttia kuntien kokonaismenoista ja todellinen tehokkuusvaatimus ja –vaje on nimenomaan isompien kaupunkien taloudenpidossa.

Kuntien rakenneuudistus on hyvässä vauhdissa mutta vielä keskeneräinen Paras –hankkeen toteutuksen myötä. Nyt hanke keskeytetään ja kunnat joutuvat painamaan jarrut pohjaan seistäkseen hyvän tovin tyhjäkäynnillä ja epätietoisuudessa. Uusi rakennelaki on tulossa, tavoitellen vahvoja peruskuntia. Odotan vielä, mitä tuon määritelmän taakse kätkeytyy; ketä ja kuinka paljon ihmisiä asuu noissa vahvoissa peruskunnissa ja missä nuo kunnat ovat ja kuinka paljon niitä on.

Parlamentaarinen yhteissuunnittelu tältä koko yhteiskunnan toiminnalle äärimmäisen merkittävältä hankkeelta on evätty ilman valitusoikeutta. Keskustajohtoinen hallitus kokosi parlamentaarisen työryhmän, jonka piti taata rakenneuudistukselle jatkuvuus yli tulevien vaalikausien. Toisin kävi eikä parlamentaarisuutta enää nähty arvona palvelu-uudistuksen työkaluna.

Valtionosuuksien leikkaukset ja kiinteistöveron jakoperiaatteiden muutokset muun muassa, ovat keinoja pakkoliitosten toteuttamiseen. Ja taas pääsemme hallitusohjelman leikkauslistojen lähteelle, maaseutumaisiin kuntiin ja pohjoisempaan Suomeen.

Maaseutuasuminen houkuttaisi ihmisiä jos sitä ei vaikeuteta

Maaseutuasuminen tehdään mahdolliseksi vain rautatieaseman tai päätieväylien vieressä. Joukkoliikenteen käyttöön kannustetaan ehdottomasti – maaseudulla joukkoliikenteen kustannukset tosin nousevat sillä bussiliikennöinti käy miltei mahdottomaksi polttoainekustannusten noustessa. Ennen vaaleja yhteistuumin nyökytelty tavoite perustienpidon kuntoon saattamiseksi on sulanut sinipunan helppoon ratkaisuun tukea ”suuria liikennemääriä palvelevia, talouskasvua tukevia ja kustannushyötysuhteiltaan parhaita” tieosuuksia.

Missä arvotus suomalaista ruokaa kohtaan!?

Sinipuna merkitsee alamäkeä maa- ja metsätaloudelle. Tulokehitykselle ei kansallisten tukien leikkaamisen seurauksena näy valoa. Eikö hallitusta kiinnosta se, miten käy suomalaisen ruuan saatavuuden ja ekologisesti loistavan lähiruuan? Myöskään hallitusohjelma ei tartu uusiutuvan energian tarjoamiin työllistäviin ja kestävää kehitystä edistäviin mahdollisuuksiin. Se on kansallisten voimavarojemme hukkaamista. Väistämättä huoltovarmuus ruuan ja energian omavaraisuuden osalta heikkenee puhumattakaan siitä mitä tämä kehitys tekee työllisyydelle. Maaseutu työllistää paitsi suoraan myös välillisesti mm elintarvikeketjun ja energian tuottamisen  kautta suuren joukon ihmisiä.

Perhe on paras, tai sen pitäisi olla!

Uusi hallitus näyttää unohtavan myös perheet. Työssäkäyvät asuntovelalliset lapsiperheet ottavat kovan iskun hallitukselta, kun heitä rokotetaan muun muassa asuntolainan korkovähennysoikeuden laskemisen muodossa. Kaikki tietävät, että monet lapsiperheet haluaisivat muuttaa maaseutumaisempiin olosuhteisiin. Tähän hallitus vastaa tylysti heikentämällä asumisen ja työllistymisen mahdollisuuksia maaseudulla. Onko asian toista puolta, eli muuttoliikettä kasvukeskuksiin, huomioitu lainkaan. Onko kasvukeskuksilla vastaanottokykyä; päiväkoteja, kouluja, asuntoja ja työpaikkoja , kun muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin voimistuu?

Odotetusti, lapsiperheille ei ole luvassa konkreettisia helpotuksia kuten kotihoidon tuen tai osittaisen hoitorahan korottamista ja opintotuen korottamista opiskeleville lapsiperheille. Keskusta halusi Suomesta maailman lapsiperhemyönteisimmän maan. Sinipuna kirjaimellisesti keskittää voimavaransa muualle.

Koulutuksen tasa-arvon täytyy olla itsestään selvyys, arvo sinänsä!

Koulutustakuu on hieno asia, mutta pohdittavaa riittänee siinä miten se näillä eväillä onnistuu! Lukioverkon harventaminen on liitteisiin kirjattu totuus, vaikka tekstiosassa kehitetään ja edistetään koulutuksen tasa-arvoisuutta.

Kokonaisuudessaan ohjelmaan tutustuessa on kysyttävä, onko hallituksella aikomustakaan antaa maaseudulle, maakunnille ja pohjoisemmalle Suomelle ja sen ihmisille mahdollisuutta elää tasa-arvoista elämää. Keskitetty Suomi ei siihen anna mahdollisuuksia.

Keskustanaisille!

Sunnuntai 19.6.2011 klo 20:51 - Elsi

Mistä Keskusta tunnetaan? Keskusta tunnetaan vahvoista naisistaan. Minulta kysyttiin, kuka nainen on minun esikuvani, ketä ihailen eniten. Vaikea kysymys, johon voisin vastata monenkin keskustalaisen voimanaisen nimellä. En kyennyt nimeämään vain yhtä. Sitten mieleeni nousi kuva rakkaasta ihmisestä, vahvasta naisesta, nyt 100-vuotiaasta pohjoispohjalaisesta äitini äidistä. Tajusin, että mummu – edelleen Haapajärvellä vanhempieni kanssa asuva virkeä nainen - on aina ollut minun esikuvani. Hän esimerkillään opetti, että naisilla on mielipiteitä ja ne saavat kuulua. Ilo ja tekemisen meininki leimaavat hänen olemustaan vieläkin.

Samalla ymmärsin myös, kuinka arvokasta on saada hyvää naisen mallia omasta lähipiiristä. Sillä on merkitystä, että me naiset tuemme toisiamme, ja että me voimme olla toistemme esikuvia. Meillä jokaisella, sinulla ja minulla, sillä että olemme kokoontuneet tänne yhdessä, meillä Keskustanaisilla on merkitystä.

Puheenjohtajamme Anneli jättää suuret saappaat täytettäväksi. Anneli, olet ollut upea järjestömme keulakuva, naisten esikuva. Jätät meidät nyt virallisesti, mutta olen varma, että tulet jatkamaan edelleen työtä rohkeana naisten tasa-arvon puolustajana. Kiitos Anneli näistä yhteistyön vuosista ja tehdystä työstä Suomen Keskustanaisten johdossa!

Pohdin pitkään ja perusteellisesti ehdolle asettumistani. Kahdeksan varapuheenjohtajavuoden aikana olen nähnyt, kuinka vaativaa työtä on toimia Suomen suurimman poliittisen naisjärjestön puheenjohtajana. Samalla olen nähnyt myös ne mahdollisuudet, mitkä meillä ovat käsissämme.

Tämä kevät on ollut monella tavalla kynnyskysymysten aikaa. Minäkin asetin ehdokkuudelle muutamia ehtoja. Takana oli omalla kohdallani onnistuneet, mutta koko puolueen kannalta tappiolliset vaalit. Kumpikaan ei vähentänyt innokkuuttani ehdokkuuteen, päinvastoin! Tiedän ja tunnen, että nimenomaan nyt minulla olisi paremmat mahdollisuudet olla järjestön veturi, sillä välitön yhteys puoluejohtoon ja eduskuntaryhmään on mahdollisuus koko järjestölle – varsinkin, kun oppositioaseman vuoksi politiikan tekeminen on siirtynyt lähemmäs eduskuntaryhmää.

Siitä muodostuikin ensimmäinen kynnyskysymykseni; onko puoluejohto ja myös eduskuntaryhmän johto valmis siihen, että tulevaisuudessa keskustanaiset on entistä kiinteämpi osa koko puoluetta? Pystytäänkö asenteita muuttamaan niin, että naisjärjestöllä on puolueessa selkeämpi rooli. Me ansaitsemme arvostuksen. Keskustelin ihmisten kanssa ja innostuin; sain tukea ajatukselleni nostaa keskustanaiset areenalle, joka ottaa haltuunsa meille tärkeät asiat; perhepolitiikan, tasa-arvo- ja työelämän ja terveydenhuollon kysymykset. Vaadin, että kun näistä asioista Keskusta puhuu, se tehdään entistä vahvemmin keskustanaisten suulla.

Toinen itselleni asettama ehto on se, että Keskustanaisten puheenjohtajan pitää olla saatavilla ja käytettävissä ja sitä toden totta olen. Olen vuosien varrella saanutkin olla useissa Keskustanaisten tilaisuuksissa ympäri Suomen ja jokainen vierailu on antanut uutta intoa.

Rakas järjestömme on ollut jo 70 vuoden ajan osa keskustaperhettä. Olemme tehneet hyvää järjestötyötä ja politiikkaa. Nyt puolueen vaikeana aikana on tärkeää tehdä yhteys puolueeseen eläväksi. Naisjärjestön pitää olla puoluetta vahvistava ja uutta rakentava voima, jota Keskusta tarvitsee ja josta koko puolue saa voimaa. Yhtenäisyydessä muhii voiton siemen!

Olen saanut toimia innostavassa tehtävässä upeiden naisten, teidän kanssanne. Yhdessä tekemistä on leimannut hyvä henki ja luottamus. Eija, tahdonkin kiittää myös sinua siitä pyyteettömästä varapuheenjohtajan työstä, josta on aina huokunut vilpittömyys ja vaikuttavuus. Kiitokset työntekijöillemme Kristiinalle ja Elinalle sekä tietenkin piirien naisille ympäri maata.

Asettamani ehdot täyttyivät, itseni ja muiden kanssa käytyjen neuvottelujen  tuloksena olen nyt tässä ja ilmoitan teille, että olen valmis Suomen Keskustanaisten puheenjohtajaksi. Tehän tunnette minut; olen perheenäiti, maatilan emäntä, kansanedustaja Pielavedeltä, sama Elsi kuin ennenkin. Virtaa ja päämäärätietoisuutta on vain entistä enemmän.

Vain me itse voimme tehdä itsestämme entistäkin tarpeellisemman ja näkyvämmän. Kukaan ei pelasta keskustaa jos emme itse sitä tee. Olen valmis ottamaan vastaan uudenlaisen haasteen, yhdessä teidän kanssanne, koska Keskustanaisten työ on vielä kesken.

 

Yhtenäisyydessä muhii voitto!

Maanantai 13.6.2011 - Elsi

Viimeiset viikot tulevat jäämään keskustan ja omien poliittisten muistojeni dramaattisimmiksi muistikuviksi. Nämä viikot vaalitappiosta seuranneeseen oppositioon vetäytymiseen ja yllättäen hallitustunnusteluneuvottelujen kautta taas oppositioon ovat olleet täynnä äkkikäänteitä ja asennon vaihtamista.

Vaalitappion jälkeistä ankeaa mielialaa on koettu ja surutyötä on tehty mielestäni riittävästi. Syitä ja seurauksia on analysoitu ja asioista keskusteltu useissa eri yhteyksissä, enää ei voi kuulla mitään mitä ei olisi jo moneen kertaan sanottu. On aika todeta tilanne, ottaa opiksi ja jatkaa tästä lähtötilanteesta eteenpäin.

Nyt on tehtävä johtopäätökset siitä, mihin keskusta katseensa suuntaa ja mitä keskustalaiset haluavat tulevaisuudessa olla. Samaan pohdintaan kuuluu myös se, millainen kansanliike Suomen Keskustanaiset haluavat yhdessä puolueen kanssa olla.

Hallitusjuna hipaisi meitä mutta porhalsi lopulta ohitsemme. Meidän kannaltamme hallitustunnustelut eivät suinkaan olleet merkityksettömät. Keskustalaiset saivat kuin ihmeen kautta jostain uutta virtaa. Keskustalainen kenttäväki heräsi, vastasi kyselyyn suurella joukolla lyhyestä vastausajasta huolimatta ja aktivoitui vilkkaaseen keskusteluun siitä, pitäisikö hallitustunnusteluihin lähteä mukaan. Noin 80 % halusi ja kenttäväen tahtoa noudattaen käväisimme todellisen vallankäytön esikammareissa. Oikeat asiat ja niihin vaikuttaminen ei ole lakannut kiinnostamasta keskustalaisia.

Virtaa sai myös eduskuntaryhmä. Parissa päivässä me valmistauduimme mahdollisiin hallitusneuvotteluihin, kirkastimme eri työryhmissä meille tärkeiden hallituskysymysten kärjet ja hioimme strategioita. Tämä työ ei tietenkään mennyt hukkaan, samoilla asioilla etenemme myös oppositiosta käsin.

Lyhyestä mutta voimaannuttavasta tunnustelukierroksesta oli toinenkin hyöty; vaadimme Perussuomalaisia hallitukseen kantamaan vastuuta jytkystään ja saimme osoitettua sen että he taas loistivat vastuunpakoilullaan. Ketkä äänestäjät voivat sen yhä hyväksyä, vieläkö sitä pidetään suoraselkäisenä toimintana? Ei-puolueen käsitys maan rakentamisesta on mahdollisimman kaukana meidän ajattelutavastamme. Jo siinä on meille evästä erottuvaan oppositiopolitiikkaan.

Hyviä perusteita ja järkisyitä sekä hallituksessa olon puolesta ja vastaan löytyy. Itse olen huolissani siitä, että muodostumassa olevan hallituksen painotukset ja arvot ovat hyvin keskittäviä. Kuka sixpackiläinen puhuu alueiden, maaseudun, maatalouden ja koko Suomen kehittämisen puolesta. Ketkä enää tekevät työtä alueellistamisen ja maakuntiin syntyvien työ- ja koulutuspaikkojen eteen? Minkään muun puolueen arvoperustassa tai vaaliohjelmissa ei perhe- tai sivistyspolitiikkaa ole korostettu niin kuin meillä.

Uskon, että vaalien ja elettyjen viikkojen tuloksena on aiempaa yhtenäisempi Keskusta. Onko kovakorvaisuuden ja pöhöttyneisyyden aika ohi, joko meitä oikeasti kiinnostaa tavallisen ihmisen arki? Itse olen kokenut niin, että olemme tappiomme lusineet ja nöyrtyneet mutta myös terävöityneet. Joko vihdoin opimme pelaamaan palloa samaan maaliin, yhtenäisenä joukkueena?

Joukkuepelaaminen parhaimmillaan tarkoittaa myös sisärjärjestöjen tärkeää roolitusta ja selkeää työnjakoa muiden joukkueen ryhmien välillä. On äärimmäisen tärkeää, että nyt myös 70-juhlavuottaan viettävä Suomen Keskustanaiset ovat koko voimallaan mukana rakentamassa vahvempaa keskustaa.

Mikä on suht virkeän 70-vuotiaan rooli hetkellisesti väsähtäneen ja kovia kokeneen yli 100-vuotiaan rinnalla? Naisjärjestö kokee yhteisen tuskan koko puolueen kanssa, mutta järjestönä olemme paremmassa iskussa ja haluamme antaa panoksemme koko puolueen käyttöön.

Ensi viikonvaihteessa Keskustanaiset kokoontuvat Mikkeliin edustajakokoukseen, ja toivon keskustelua myös koko puolueen yhtenäisyyden ja uuden nousun näkökulmasta. Keskustanaisilla on erittäin merkittävä rooli tässä kansanliikkeessä. Nyt kriisin aikana meidän on koottava rivimme ja nostettava keskustalaiset aatteet näkyväksi. Olemme aina olleet ihmisyyden ja tasa-arvoisuuden puolustajina ja rakentamassa tasapuolisesti koko Suomea. Pidämme huolta kaiken ikäisistä ja puolustamme heikoimmassa asemassa olevia. Nämä jos mitkä ovat Keskustanaisten vahvinta osaamista!

 

Kansa on puhunut

Tiistai 19.4.2011 klo 10:22 - Elsi

Vaalien ennakkoäänien julkistamisesta on kulunut nyt puolitoista vuorokautta. Ilo ja kiitollisuus omasta hyvästä tuloksesta kantaa, vaikka Keskustan katastrofi himmentää tunnelmia. Suomen puoluekartan neljäs sija ja 15,6 %:n kannatus ei juuri lämmitä. Sitä ja eduskuntaryhmän muutosta pohtiessa ei olo todellakaan ole voittajan olo. Eduskuntaryhmän koko pienenee 51:stä 35:een, ryhmästä on tippunut monia hyviä, asiansa osaavia ja ahkeria edustajia. Täysin uusi asento on otettava myös työskentelyotteessa; hallituspuolueen edustajasta oppositiopoliitikoksi on vaihde vaihdettava.

Perusasiat kuitenkin pysyvät; samoilla arvoilla ja tavoitteilla olen liikkeellä edelleen. Oppositiostakin käsin voi asioita edistää, maata ja maakuntaa rakentaa.

Nyt ollaan huolestuneella ja odottavalla mielellä. Miten Jyrki Katainen saa sävelen soimaan ilman suurempia riitasointuja kiistakumppaniensa Soinin ja Urpilaisen kanssa? Miten käy niiden asioiden joista nimenomaan Keskusta kantaa huolta; alueellinen tasa-arvo, alueellistaminen, maaseutuyrittämisen ja asumisen kysymykset, maatalouden osaaminen, perusturvan tason nostaminen, lähipalvelujen turvaaminen, omaishoitajuuden kehittäminen… Odotan hetkeä, jolloin ministerit nousevat ensi kertaa ministeriaitioon; millainen tuo kokoonpano tuleekaan olemaan. Toteutuuko skenaario, jossa Suomi nähdään torjuvana ja itseensä käpertyneenä yhteiskuntana.

Pohjoissavolaisittain perussuomalaisten aalto pyyhkäisi samalla voimalla kuin koko maassa. Montakohan persutakkia käännetään, mistä alkaa heidän lupaustensa peruminen ja sanojensa syöminen huippupopulistisen kampanjan jälkimainingeissa ja hallitusvastuunsa alkaessa painaa. Sitä odotellessa.

Poliitikkoäidin valintoja

Sunnuntai 6.3.2011 - Elsi

Eilen lauantaina oli Keskustan valtakunnallinen vaalistartti Helsingissä. Itse en osallistunut siihen, koska kalenteriin oli merkitty tiukasti Iisalmen tori ja maalismarkkinat. Pitkän sairasloman takia ja muutenkin tunsin että minun pitää olla maakunnassa ”omien” ihmisten parissa, Helsingistähän olin juuri edellisenä iltana vasta kotiutunut. Sain myös yhden kotiyön lisää. Laskin, että näin hyödytän eniten kaikkia osapuolia.

Seurasin vaalistartin uutisointia tyytyväisenä. Keskustan linjaukset ovat niin oikeaan osuvia ja purevasti tuleviin haasteisiin vastaavia, että vaikutun siitä aina uudestaan. Ja sanooko joku vielä että meillä on väritön puheenjohtaja!? Minun mielestä eleetön ja teeskentelemätön suoruus huippu asiantuntijuudella ryyditettynä on paljon värikkäämpää ja vaikuttavampaa kuin yletön elämöinti ja hyökkääminen vailla vastuullista sisältöä.

Omalla tavallani osallistuin Helsingin tapahtumaan. Puolueen vpj Annika haastatteli ensimmäisen kauden tunnelmia ja mm miten perheellisenä olen uuteen työhön sopeutunut, haastattelu on tietääkseni pyörinyt tilaisuudessa. En pahastu kysymyksestä enkä edes väitä että kummankaan reissutyöläisyys olisi perheelle mitenkään tavoiteltava ihannetila. Ihmettelen vain, miksi sitä kysytään aina naisehdokkaalta ja –edustajalta, tuskin miehiltä. Kertooko se jotain syvästä asenteellisesta aliarvioivasta suhtautumisesta isyyteen?

Tutkija Erkka Railo Turun yliopistosta kertoi muutama viikko sitten väitöskirjansa tiimoilta tuloksia siitä, että naispoliitikon ansaitsee paikkansa politiikan kentällä vasta sitten kun kaikki muu on kohdallaan; koti ja perhe hyvin hoidettu ja itse aina edustavana timmissä kunnossa. Jos näin ei ole on arvostelu julkisuudessa armoton. Naisen täytyy olla vähintäänkin arjen sankari, hallita hyvin koko paletti. Samaa ei vaadita miehiltä. Tähän varmasti jokainen naispoliitikko on törmännyt ja siihen ovat monet reagoineet luopumalla ehdokkuudesta vapaaehtoisesti.

Iisalmen torin ja väitöksen välillä on minun kohdallani yhteys; halusin tulla kotiin ja perheen luo mieluummin kuin jäädä Helsinkiin. Taisinpa samalla hyödyttää koko puoluetta kuin myös omaa vaalityötäni parhaiten tällä valinnalla. Sitä paitsi Iisalmen torilla oli mukavaa!

Erään jääviyskeskustelun päätös

Tiistai 22.2.2011

Perustuslakivaliokunnan jäsenenä olen ollut mukana käsittelemässä Matti Vanhasen virkatoimien laillisuutta, joka viime lokakuussa päätettiin laittaa poliisitutkintaan. Alkuvuodesta tutkinta palautui valiokuntaan käsittelyyn. Vanhasen ja asiantuntijoiden kuuleminen on ollut perusteellista, samoin poliisitutkinta. 

Tänään asian tutkinta on päättymässä, asia on ollut tänään päätettävänä vihdoin suuressa salissa. Ministerivastuuasiaa koskeva prosessi on ollut perusteellinen ja asiallinen, eikä se ole julkisuudessakaan saanut niitä negatiivisia piirteitä, mitä kaikkeen vaalirahakeskusteluun on liittynyt. Asia ei politisoitunut, hyvä niin.

Valiokunnassa asian käsittelyyn haluttiin perinpohjaisuutta ja avoimuutta, jo poliittinen ilmapiirikin sitä vaati. Lopputulos on tunnettu; syyksiluettavuusvaatimus ei täyttynyt eikä asia etene valtakunnanoikeuteen.

Suuressa salissa asia meni läpi valiokunnan ehdotuksen mukaan. Perussuomalaiset ilmoittivat olevansa armollisia; he eivät esittäneet asian viemistä valtakunnan oikeuteen.

Asia ei kuitenkaan ole armon asia vaan juridisen käsittelyn tulos. Mikään puolue ei voi korottaa itseään armon jakajaksi, kun juridiset tosiseikat ovat puhuneet!

Asian käsittelyn aikana oli monesti todettava, että niin tämän kuin yleensä vaalirahoituksen ympärillä leijuu vielä liian paljon tulkintoja ja olettamuksia. Seuraavia vaaleja, erityisesti tässä tapauksessa presidentin vaaleja ja presidenttiehdokkaita varten pitää selventää monia kysymyksiä. 

Miten painavana esimerkiksi pidetään presidentin vaalien erityistä asemaa ehdokkaan kannalta, jolloin vastuu vaalirahoituksesta on eriytetty kokonaan pois ehdokkaalta puolueelle? Eriyttämisperiaatteen painoarvo tuntui vaihtelevan eri asiantuntijoiden kannoissa prosessin edetessä. Se hämmensi valiokunnassa.

Entä voidaanko ehdokkaalta edellyttää sitä että hän tietäisi kaikkien tukien antajat, varsinkin kun yksittäisen tuen määrä on alle prosentin koko vaalibudjetista? 

Tulevien presidenttiehdokkaiden turvaksi ja vaalitoiminnan uskottavuuden lisäämiseksi muun muassa näitä asioita pitää täsmentää, näin tulkinnalle jää vähemmän tilaa.

Jääviyssääntöjä on syytä selkiyttää kaikilla tasoilla, ne kun tulevat vastaan niin kunnallispoliitikkoa kuin myös ministereitä. Poliittisen ilmapiirin tai omakohtaisen harkinnan varaan ei jääviyspäätöksiä pitäisi jättää. Siitä tulee vain sanomista.

 

Eutanasiaa ja homoliittoja

Tiistai 1.2.2011 klo 10:17 - Elsi

Vaalikoneita on ehditty jo verrata lottokoneisiin; niihin vastaaminen ja sieltä sen oikean ehdokkaan löytäminen kun on jonkinmoista arpapeliä. Ehdokkaana koen kuitenkin monenkirjaviin kysymyksiin vastaamisen hyödylliseksi. Niihin vastatessa ja varsinkin vastauksia perustellessa tulee käyneeksi läpi kaikki mahdolliset vaalikentillä ihmisiä kiinnostavat asiat, monien eri tahojen näkökulmista.

Suomen hyvinvoinnin tärkeät kysymykset ovat pitkälti talouden tasapainottamisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn maailmoissa. Uskonkin verotuksen ja työelämän kysymysten nousevan keskeisiksi vaaliteemoiksi, tai ainakin niiden pitäisi kiinnostaa niin ehdokkaita kuin myös äänestäjiä. Niillä lopulta ratkaistaan pitkälti se, miten saamme rahoitettua mm. meitä lähellä olevat tärkeät peruspalvelut. Ne koskevat kaikkia suomalaisia.

Joukossa on myös joukko nk. omantunnon kysymyksiä. Eutanasia ja homoliitot koskettavat vain ani harvan suomalaisen elämää, mutta silti ne on nostettu kysymyslistoille ja ne pysyvät kahvipöytäkeskustelujen top tenissä. Näiden vastausten perusteella ihmiset mittaavat, onko ehdokkaan arvomaailma ja periaatteet lähelläkään omaa ajatusmaailmaa, onko ehdokas samaa maata. Yksi vastaus, oikea tai väärä, saattaa ratkaista äänestyspäätöksen.

Kansanedustajan työmaa on laaja ja hallittavia asioita on paljon. Kenenkään on turha yrittääkään hallita kaikkea nippeliä, vaikka tietenkin keskeiset faktat on hallittava. Onneksi meillä on maa väärällään sektorikohtaisia erityisasiantuntijoita ja runsaasti tutkittua tietoa päätöstemme tueksi.

Mitä siis jää poliitikolle? Mielestäni kaikista tärkein. Ehdokkaiden ja edustajien on tehtävä arvovalintoja, ratkaistava periaatteet, nähtävä kokonaisuuksia ja vedettävä suuria linjoja. Vasta tälle perustalle voidaan rakentaa tasa-arvoiset mahdollisuudet jokaisen suomalaisen hyvinvoinnille.

Toivottavasti vaalikoneissa, toreilla ja paneeleissa pysytään asiassa. Toivottavasti populismi jää omaan arvoonsa ja ehdokkaat ja äänestäjät osaavat keskittyä olennaiseen. Tyhjällä hutulla ei tätä maata rakenneta.